19. elokuuta 2014

Isot. ja vielä niin pienet.





Hui.
Heräsin yksi päivä
ajatukseen kuinka aika menee
nopeaan.
Miten omat lapset.
Isot. Vaikka vielä niin pienet.

Pienempi täytti kolme vee. 
Synttärisankaria juhlittiin
ihan hirviösti.
Ainakin tarjoiluiden perusteella.

Pitäydyttiin kerrankin
ihan hedelmälinjalla
ja kakun lisäksi kaiversin
tarjolle vesimelonihirviön
ja päärynäsiilejä.
Oli muutes hauskat hetelmät.
 
Isompi pojista on jo
ihan innoissaan.
Perjantaina mennään
tapaamaan opettajaa.
Ja sitten se onkin.
Jo koulupoika. 

Kiitos ihanaiset tsempeistä
koulun alkuun.
Taitaa olla äiti enemmän niiden
tarpeessa.
Kuin poikanen.
<3

16. elokuuta 2014

Koulu. Kääk.






Meillä odottaa ensi viikolla
kouluunlähtö.
Isommalla lapsella siis.
Kääk.
Sanon minä.

Missä vaiheessa se
näin isoksi kasvoi?
Minä muistan vielä
omat koulupäiväni
ihan kirkkaasti.

Ei mulla mitään.
Kouluikäistä lasta.
Voi olla.

Niin.
Taitaa äidillä olla
enemmän kriisiä tästä
kuin pojalla.

No.
Ensiluokkalainen tarvitsee tietysti
koulupöydän läksyjä varten.

Katselin tässä
vähän sillä silmällä
eri paikoista
pientä, persoonallista
koulupöytää.
Tuntui olevan.
Mahdoton tehtävä.

Kunnes löysin tämän
vanhan puisen työpöydän
paikalliselta nettikirpparilta.

Pieni ja siro
pöytä on täyspuinen
ja siinä on kivat kapeat laatikot.
Ihan kuin tehty.
Ensiluokkalaiselle.

Poikanen tahtoi laittaa
oman läksynurkkauksensa
heti samantein kuntoon.
Vaikka pöytä tarvitseekin
hiukkasen kunnostusta.

En vain osaa päättää
pidänkö tuon lakkapinnan
vai maalataanko jollain
pirtsakalla maalilla.
Poika ehdotti sinistä.

Itse vielä.
Mietin.

10. elokuuta 2014


Syksy näkyy sieninä.
Ja mahtavina punaisina
auringonlaskuina.

Suomessa vielä helteet.
Meitä hellivät jo
syksyn vilakat viimat.

Mutta.
Ei haittaa.
Helteistä toipunut
pää on täynnä
uusia juttuja.
Mitä tehdä
ja kokeilla.

Isompi pojista
aloittaa koulun.
ja pienikin jo
kohta kolmen.

Vaikka hiukkasen
haikeaa
sanoa taas tälle kesälle
heipat.

Niin.
Syksy on
kuitenkin.
ihan parasta aikaa.

5. elokuuta 2014

Vihellellen kotiin


Kotona taas.
Siskon häät on juhlittu.
Ja päätä vähän tuuletettu.

Kotiin tultiin.
Hiukka haikein tunnelmin.
Mutta vihellellen.
Kukkopillejä soitellen.

Nämä kaksi kaverusta
piti kotiuttaa Lappeenrannan
suunnalta.
Toinen kun kirjaimellisesti
hyppäsi poikasen syliin.

Näiden kanssa voi
muistella kotimaan tunnelmia.

Soitella muutamat sävelet.
Vaikka se tällä hetkellä
kuulostaakin ihan muulta kuin
säveliltä.

Ei taida tästä porukasta saada
kukkopilliorkesteria
aikaan.

No.
Onhan niitä kiva.
katsellakin.

18. heinäkuuta 2014

Loma vei lomalaisen


Loma on vienyt mukanaan.
Niinhän ne parhaat lomat tekee.

Ei mietitä eilisiä
ei huolehdita huomisista.
Ollaan vaan.
Ja nautitaan.

Ihastellaan kanoja.
Ja niiden hienoja majoja.
Haistellaan kukkia.
Kesän tuoksuja.
Imetään itseemme aurinkoa.
Sen sävyjä. 
Lämpöä.

Ajetaan karusellissa.
Uudestaan.
uudestaan.
Ja uudestaan.

Leikitään apinoita.
Korkeasaaressa.
Juostaan.
Riikinkukkoa karkuun.

Minäkin.
Koska Hui!

Syödään jätskiä.
Aamupalaksi.
Ja välipalaksi.
Ja ehkä iltapalaksikin.

Tehdään.
Mitä halutaan.
Tai sitten ei tehdä mitään.

Ihan parhautta.
Tämä loma.

p.s.

Ensi viikolla häähuumaa.
Tällä kertaa siskon.
Joutsenossa sanovat tahdon.
Juuri ennen Nykäsen Mattia.

Näistä häistä
ei voi tulla tylsät.
Odottelen.
Innolla.

18. kesäkuuta 2014

Puhvihiha on pop


Puhvihihat on niin pop.
Niin pop.
Että haluan itsellenikin
semmoiset.

Sitä miettiessäni
kehittelin sitten
tämmöisen mekkokaavan
pikkutyttösille.

Itselleni ajattelin
tehdä tämmöisen
puuvillaisen topin.

Vaikkapa.
Siskon kesähäihin.
Koska uskon vakaasti.
Että heinäkuu.
Siis meidän
Suomilomakuukausi
on lämmin ja aurinkoinen.
Ei mitään lumia tai
räntää. Haloo hei.

Kesä ja puhvihihat.
Uujee.

16. kesäkuuta 2014

Projektia pukkaa


Arvatkaas kuka
otti ja raahasi
vanhan Ikea sohvan
kierrätykseen.

Isomman poikasen
vanha sänky
oli alunperin
miehen vaarin tekemä
vuodesohva,
mikä tuunattiin
poikaselle sopivaksi.

Ajatuksissa oli maalata
kulunut keltainen
lakkapinta valkoiseksi
jo kauan
mutta niin se vielä
kellertää.

Nyt sohva pääsi taas
sohvaksi ja kohta
hiomakone soi.

Vanha sohva luovutti
tyynyt tämän käyttöön
ja nyt onkin mietinnässä
minkä väristä
päällistä sitä alkaisi
tähän vääntämään.

Valkoinen maalipinta
ja valkoiset tyynyt?
Hiukka kliinistä.
Tähän talouteen.

Mustavalkoraidat
olisi hauskat.
Mutta mutta. 
Voiko raitoja
olla koskaan liikaa?

Ideoita ihanaiset.
Pyytää tämä.

p.s. Eikös mätsääkin
tämä keltainen lakkapinta
hienosti meidän
lattian kanssa?
Ugh.